Tänne on kerätty Kalle-äijin juttuja vuosien varrelta. Kalle Vuontisjärvi syntyi Vuontisjärvessä 1917 ja kuoli helmikuussa 1995 kirjoituspöytänsä ääreeen.
Kirjoitukset eivät ole järjestyksessä ajan eikä aiheen mukaan. Kirjoitusaika on merkitty, jos se on tiedossa.
Suosittelemme lukemaan kaikki.
Lisää tarinoita voit lukea Majatalossa olevasta kansiosta tai kuunnella Kallen nauhoituksia kasetilta.
Majatalon YouTubessa on Kallen tarinoita kuultavana vanhojen valokuvien kera.
Lukemisen iloa sekä sydämellisesti tervetuloa Majataloon!
Viittä vaille satavuotias
Täällä muuan mummo täytti 95 vuotta ja oma pappi oli lomalla kappalaisen hoitaessa virkaa. Kappalaiselle kuului käydä seurakunnan puolesta onnittelemassa. Oli pappismies kuullut mummon eläneen köyhissä ja vaatimattomissa olosuhteissa koko ikänsä. Niinpä hän suunnitteli syntymäpäiväpuheensa vähän siihen tyyliin, että kuinka elämä voi olla ankeaa. Mutta hän onneksi meni puhuttelemaan mummoa
Hetan Marianpäivät 27. 28.3.82
Paikallisille kauppiaille Marianpäivä oli myöskin kiireistä aikaa, sillä monet syrjäkylien asukkaat ja lähes kaikki lappalaisperheet tekivät silloin kesätarveostoksensa. Syrjäisille asuinsijoille oli rekikelien aikana kuljetettava kaikki kesällä tarvittava. Kymmeniä pororaitoja lähti juhlan jälkeen taivaltamaan kohti etäisempiä asuinsijoja. Rekiin oli lastattu jauhoja, ryyniä, suoloja, sokeria, kahvia ja kaikenlaista, unohtamatta saippuaa, pikiöljyä, terveyssuolaa
Puhe vuonna 1975 keskikoulun juhlasalissa
Hyvät vieraat. Jokunen päivä takaperin minulle sanottiin sana ”Enontekiö” ja pyydettiin tämän sanan sisällöstä ja ympäriltä jotain kertomaan. Sanoja on oikeastaan kaksi, Hetta ja Enontekiö, jotka tuolta Etelä-Suomesta tulleille usein aiheuttavat pientä sekaannusta. Yleensähän on niin, että pitäjän nimi on sama kuin kirkonkylän. Täällä se ei niin ole, Enontekiö on
Alesin suurin lohi
Ennen televisioa sitä ohjelmaa teki itte kukanenki. Onnistuminen oli niinku sanothan sattuman varassa. Muistan kerran ku olima nimismiehen syntymäpäivilä, kysyi fallesmanni, jotta minkäkokonen on mahtanu olla suurin täälä saatu lohi. Ales verkkaisaan tyyliinsä rupes kertomaan omastaan. Oli aikanaan Simonin kansa ollu tuohustamassa Muoniojoessa, tuossa Palojoensuun paikheila. Koko yön hakivat, mutta
Hyvät kuulijani!
Tämä huomaavisuus oli meile melkein liikuttava huomionosoitus, silti mielheinen semmonen. Saattaa se vähän niiku ylpistyttää meitä eli nostaa ns. omanarvontuntoa, mutta eipä se haittaa. Tuttavat, jokka sen huomaavat, antavat antheksi meile vanhoile höppänöille, tuumien, että on niisä sitä vikkaa ennenki ollu, joten sen häätyy ymmärtää. Suuri kiitoksemme teille, kutsun toteuttajille.Senhän
Se 2 markkaa
Vielä varmaan monet muistavat, jotta 25.11. oli niin sanottu nälkäpäivä, jonka ruokamenoista puolet voisi lähettää Suomen Punaisen Ristin kautta maailman hätääkärsiville. Kuusivuotias pojanpoikani oli yksi jalo lahjoittaja, sillä hän päätti lahjoittaa kaikki silläkertaa omistamansa rahat, tasan 10 markkaa, tähän jaloon tarkoitukseen. Varmuuden vuoksi, kun hän lähti lahjoitusta tekemään, annettiin mukaan
Suorastaan uskomatonta
Kuinka ihmeessä me, jotka synnyimme ilman äitiysvoimistelua, neuvolaa ja äityiysrahaa, kuinka ihmeessä me, jotka kasvoimme ilman lapsilisää, päiväkotia ja leikkikoulua, ilman vaippoja, muovia ja teippiä, kuinka ihmeessä saatoimme oppia konttaamaan ja kävelemään näin kauas ja kauan? kuinka ihmeessä osasimme leikkiä kävyillä, tikuilla ja sileillä kivillä tietämättä mitään virikkeitä antavasta leikkiympäristöstä,
Voi teitä……… Tet hettalaiset ja monet muut.
Kauvan kauvan sitten oli aika, jolloinka kotikylän asukhat, ynnä muukki pakkaseuvun tuttavat kerkisit tienpäällä, kartanolla tai kotonansa muutaman sanaparin keskenänsä vaihtamhan. Puhheenaiheet ei sivuttanhet politiikkaa eikä luonnonsuojeluva. Lehmitten maito oli tärkeämpi, siitähän net emänät juttelit, isänät taasen härkätokan umpselle siirrosta, polttohonkain ajosta ja monesta muusta tärkeästä asijasta. Piijat ja rengit
Kauppareisun tilauslista
Oli järvi ja järven toisella puolella oli kirkonkylä kauppoineen ja kaikkineen. Toisella puolella oli vain kaksi taloa, toisessa talossa asui nainen ja toisessa mies. Olivat melkein naimisissa keskenään, mutta eivät ihan virallisesti. Sattui semmoinen syksy, että just järvi jääty, mutta sitten tuli viikkokausiksi lauhanlaista, ei niin, että jää olis sulanut,
Suomen paras paikkakunta
on luonnollisesti Enontekiö. Miksikö? No monestakin syystä. Ensinnäkin meillä on tilaa missä asua. Jos pitäjän 8.148 neliökilometrin pinta-ala jaettaisiin tasan 2.280 asukkaan kesken, saisi jokainen yli 3.500 000 neliömetrin (=350 ha eli 3,5 km2) suuruisen pihapiirin. Nelihenkisen perheen yhteistä aluetta en osaa edes laskea. Riittäisi siinä parhaallekin pihaa, mitä haravoida.
Kun resitentti navetassa yöpyi
Soli kesä tuhatyheksänsattaa kaksikymmentä seittemön ku jänkkämestari Leminen tuli tänne jätkäsakin kansa Riivi- ja Vuomajärveä kuivaamhan. Mutta työnantaja ei ollu hoksanu asuntovaunuja tänne tuottaa ja tuli ethen ilmiö, jota nykyisin sanothan asuntopulaksi. Mestari meinas, jotta kyllä jätkä kesän pärjäis, jos olis joku tyhjä navetta tai riihi sathensuojaksi. Äiti tunsi suomenmarkan