Previous slide
Next slide

Majatalo-muisteluksia

Isäntäväen sekä vieraiden muisteluksia majatalon vuosien varrelta

Voit lähettää oman kirjoitelmasi Majataloon liittyen ja lisäämme sen tänne. Arvostaisimme vaivannäköäsi.

Lisää muisteluksia otetaan vastaan!
Kirjoita sieki omasi!

 

Yksi Maijan lukuisista muistoista

Muistan oikein hyvin tammikuisen pakkaspäivän 1960-luvun lopulla. Olin tehnyt poroverimakkaroita koko päivän, keittiö oli aivan höyryssä ja ikkunat huurussa. Ovelle tuli mies, jonka tunnistin Irwin Goodmaniksi. Hän sanoi, että heille on tilattu huone majatalosta. Olin lukenut lehdistä, että Irwin elää hohdokasta elämää ja kortteeraa vain hotelleissa. Sanoin hänelle, ettei tämä ole mikään hotelli. Hän sanoi huoneiden olevan varattuna ja olihan hän oikeassa joten annoin heille kammarit yläkerrasta. Tuolloin ensimmäisellä kerralla he tulivat esiintymään seuraintalolle. Irwin kävi meillä vajaan kymmenen kertaa. Hän oli aina oikein siivosti, hän tykkäsi syödä ja he seurustelivat Kallen kanssa pitkiä aikoja. Kalassakin he kävivät. Meistä tuli niin hyvät ystävät, että kun Irwin tuli esiintymään Kittilään, hän tuli meille yöksi. Viimeisen kerran Irwin vieraili meillä muutamaa vuotta ennen hänen kuolemaansa. Irwin oli oikein hyvä ja mukava ystävä.

*****************

Ulla-Marjan näkemys Majatalosta.

Ulla on Kallen ja Maijan nuorin lapsi ja ainoa tytär.
Niin usein mieleen palaa tuo rikas aika lapsuuden ja nuoruuden… Sain elää aikaa, jolloin mäellä meitä oli kolme sukupolvea. Reetu-ämmi eli viimeisiä vuosiaan olemalla tärkeässä roolissa vanhana emäntänä Maija- äidin ja Kalle-isän vastatessa liiketoiminnasta. Heiltä saimme oppia palveluammatin perimmäiset arvot; asiakkaiden hyvinvointi ja etu menivät aina etusijalle. Niinpä minäkin juuriharjalla harjasin pirtin lattian vähintään kerran viikkoon. Siistiä ja makoisaa ruokaa täytyi olla. Isäni suurena viihdyttäjänä opetti minulle jopa rakovalkean teon. Oli tuisku tai pakkanen tuli oli kotaan laitettava. Heidän palveluhenkisyytensä ansiosta vieraat tulevat uudelleen ja uudelleen. Pitkä-aikaiset asiakkaat ovat olleet majatalon rikkaus. Vuosien varrella he ovat vierailleet useita kertoja ja heidän kanssaan on ystävystytty. Matin perheen jatkettua vuorostaan, huomaan, että sukupolvien perinne jatkuu ja saamme olla perheeni kanssa edelleen osa Reetrikin mäen elämää.

*****************

Tuula – palkanlaskijasta matkailuyrittäjäksi

Helmikuun ensimmäinen päivä vuonna 1989 muutin Hettaan pysyvästi jatkamaan Majatalon pitoa Matin kanssa, joten aikaa siitä on nyt noin 20 vuotta. Tähän aikaan on mahtunut paljon. Hotellin rakennusaikana olin vielä osittain töissä Inarin kunnalla, mutta viikonloppuisin ja lomilla ollessa olin apuna rakentamiseen liittyvissä hankinnoissa ja paperihommissa Tiinan viihdyttäessä Maija-ämmiä ja Kalle-äijiä. Lähes heti hotellin valmistuttua Suomeen iski lama, joka vaikutti Lapin matkailuun suuresti. Selvisimme siitä kuitenkin kovalla puurtamisella ja silloin kanta-asiakkaiden merkitys todettiin kultaakin kalliimmaksi. Hotellin laajennus tuli tarpeelliseksi, kun vieraidemme vaatimustaso kasvoi ja ihmiset halusivat olla huoneessa neljän hengen sijaan kahdestaan. Saimme hienot tilat yrittämiseen, mutta Matti kuoli aivan liian aikaisin ja monet yhteiset suunnitelmat jäivät toteuttamatta. Matti oli hyväsydäminen, hauska ja juuri oikeassa ammatissa. Meillä oli hienoja hetkiä, joita muistellessa miettii, kuinka tärkeää Matille varmasti on, että olemme jatkaneet hänen sukunsa yritystoimintaa.Maija-anoppi on opettanut minulle kaiken siitä, miten ruoan laitto ja siivous tulee talossa hoitaa. Kalle-apelta sain hyviä vinkkejä yrittämisestä ja hän kertoi minulle paljon tarinoita Vuontisjärven suvusta, Enontekiöstä ja Lapin matkailusta. On erittäin osuvasti sanottu, että työ tekijäänsä opettaa. Nyt on minun vuoroni opettaa Tiinaa ja uskonkin onnistuneeni siinä hyvin. Olen onnellinen, että Tiina tahtoi jatkaa isänsä jalanjäljillä ja olen erittäin mielelläni mukana auttamassa häntä. Tiinan johtoon siirtyminen tapahtuu sitten kun hän on siihen täysin valmis. Siihen asti otan mielelläni vastuun vaikkakin voisin jo pian alkaa mummin tehtäviin. Elämäni on hyvin Majatalo-painotteista, mutta nautin siitä. Kiitokset mukaville vieraillemme mukavista hetkistä parinkymmenen vuoden aikana!

*****************

Tiina – kiitollisena neljännessä polvessa

Olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni, isovanhemmilleni sekä isoisovanhemmilleni. Olen ylpeä saadessani jatkaa aiempien sukupolvien alulle laittamia upeita perinteitä. Nuorempana sanoin aina, etten missään nimessä jää Majataloon vaan alan lastenlääkäriksi, vanhainkodinjohtajaksi tai psykologiksi. Olen käynyt muutaman kerran muualla ja aina tullut takaisin. Nyt olen täällä pysyvästi, kun tajusin etten halua tai edes osaa tehdä mitään muuta. Meillä on uskomattoman hienot lähtökohdat jatkaa Majataloa Matti-isäni rakennuttamisen ansiosta. Isi kuoli liian aikaisin ja liian yhtäkkiä, mutta uskon, että hän on ylpeä minusta ja äidistä. Olemme pärjänneet mielestäni niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden on mahdollista.Olen kasvanut lapsuuteni Majatalossa vieraiden ympäröimänä. Minulla on ollut turvallinen lapsuus monien varamummojen, varapappojen, varatätien, varasetien sekä leikkikavereiden ympäröimänä. Ehkä minut on tuolloin lellitty hieman piloille. Muistan erityisesti, kuinka pienenä saunoin vieraiden kanssa tuntitolkulla. Tietenkin saunaa ennen oli pitänyt pakottaa joku vieraista päivän toiselle hiihtolenkilleen. Kutsuin myös mielelläni vieraita kylään huoneeseeni. Hotellihuoneet ovatkin kokeneet vaikka minkälaisia erilaisia järjestyksiä aina silloin, kun olen oman hotellihuoneen käyttööni saanut.

Yrittäjyys ja palvelualttius ovat tulleet verenperintönä ja ne ovat minulla luonnostaan. Tuula-äitikin on omaksunut samat piirteet Hetan vuosiensa aikana kunniakkaasti. Toivon, että jokin päivä minun jälkikasvuni tuntisi nuo ominaisuudet omikseen, kokisi yhtä ihania hetkiä kuin minä sekä saisimme jatkajan viidenteenkin sukupolveen. Ennen toivottavaa seuraavaa sukupolvenvaihdosta minulla on paljon ideoita Majatalon tulevaisuutta ajatellen.

Mikäpä tässä ollessa. Olen sitä mieltä että meillä käy ainoastaan mukavia vieraita. Ei asiakkaita, vaan vieraita. Ihana elämäntapa! Välillä rankka mutta niin kovin antoisa. Suuri kiitos kuuluu teille, vieraamme, että teette ja tulette tekemään tämän mahdolliseksi.

*****************

Hetan Majatalo järvenpääläisin silmin

Taloksi Majataloon

Järvenpään seurakunta on pitänyt kesäisin rippileiriä Hetan Majatalossa yhtäjaksoisesti vuodesta 1991 lähtien ja varmaan tulee pitämään siellä tulevaisuudessakin. Leiripaikan löytyminen Majatalosta on oma lukunsa. Lapin leirit ovat olleet Järvenpäässä eri muodoissaan traditio jo 1970-luvun puolivälistä lähtien. Ennen Hettaa kokemuksia oli hankittu paljon ja erilaisista leirikeskuksista Lapista. Tiedettiin, mitä ja minkä tasoista haetaan. Hetan Majatalo löytyi silloisen bussikuskimme Seppo A Johanssonin ansiosta, josta oli tullut Majatalon vakioasiakas jo aiemmin. ”Menkää Hetan Majataloon, siellä palvellaan”, kuului Seppo A:n ehdotus. Hän vakuutti, että taso on muutoinkin erilainen kuin nämä meidän silloiset leiripaikat. Päätin ottaa selvää. Kävin kesällä 1990 tutustumassa itse paikan päällä. Matti ja Tuula olivat vastassa, esittelivät paikat ja pitivät vieraanaan. Saunakin oli valmiiksi lämpimänä. Aamulla ei sitten tarvinnut muuta kuin tehdä varaus seuraavaksi kesäksi. Sen verran houkuttelevan tarjouksen Matti-isäntä teki Järvenpäälle. Vähän jäi tosin askarruttamaan, miten itse opetus onnistuisi hotellin vastaanoton vieressä olevassa yhteisessä tilassa. Oli hieman muitakin kysymysmerkkejä. Miten välttää ulkopuoliset, kutsumattomat vieraat, kun leiripaikka sijaitsi näin lähellä kylän keskustaa? Täytyi nähtävästi ensin kokea, ennen kuin varmistui systeemin toimivuudesta. Toisaalta olihan Käpyläkin selvinnyt jo 1960-luvulta asti, samoin Herttoniemen ja Keski-Lahden seurakunta sekä eräät muutkin. Miksei siis Järvenpääkin?

Leirille Hettaan

Koitti sitten kesä 1991, tulimme ja ihastuimme. Paikka oli erilainen kuin kaikki aikaisemmat leirikeskuksemme. Eikä se ollutkaan mikään leirikeskus vaan Majatalo. Tunnelma oli omanlaisensa; rauha, ystävällisyys, persoonallista väkeä, erityisen runsas ja maittava ruoka kermavaahtoineen jne. Tutustuimme myös edellisen polven isäntään, Kalle Vuontisjärveen, joka vaimoineen asusteli uudessa omakotitalossa hieman ylempänä rinteessä. Vuontis-Kallella oli verrattoman hyvä muisti erityisesti vanhoissa asioissa. Majatalon, kylän ja pitäjänkin historia ja siihen liittyvät yksityiskohdat ja anekdootit tulivat esille elävästi ja mielenkiintoisesti kerrottuina. Hänen ansiostaan Majatalossa huokui vahvasti historian havina. Kallen elämäntyö oli tehty tällä mäellä ja Majatalon toisen polven isäntänä. Maija-puoliso auttoi tuolloin keittiössä ja hänestäkin tuli meille vuosien saatossa tuttu hahmo, jonka kodissa vietetystä kahvihetkestä on muodostunut meille johtajille jokavuotinen, miellyttävä traditio.

Vuosien saatossa

Näinä 17 vuotena Majatalossa on ehtinyt tapahtua paljon ja monenlaista. Tilat ovat laajentuneet ja parantuneet. Uuden siiven valmistuminen hotellin puolelle vuosituhannen taitteessa merkitsi meille aivan ratkaisevaa parannusta opetustilojen suhteen. Monikäyttöisessä salissa on voitu pitää niin oppitunnit kuin iltaohjelmatkin. Ylhäälle parvelle olemme rakentaneet oman leirikirkkomme, jonne olemme aamuisin kokoontuneet omiin jumalanpalveluksiimme. Aikaisemmin jouduimme pitämään nämä hartaushetkemme seurakuntatalolla ja myöhemmin vähän lähempänä Kiepissä, paikkakunnan nuorten tiloissa, joka kesäaikana oli jäänyt melko vähälle käytölle. Kuntosali on taas palvellut vapaa-ajan ohjelmointia varsinkin sateisina päivinä ja tarjonnut sopivaa vastapainoa tiukalle opiskelulle. Yhteiselo hotellivieraiden kanssa ei ole haitannut. Se on vain vaatinut hieman enemmän toisten huomioonottamista, joustoa molemmin puolin sekä joidenkin toimintojen rytmittämistä limittäisiksi.Ikäviäkin uutisia on näihin vuosiin liittynyt, tragiikkaa ja menetyksiä. Ensin kuoli vanhaisäntä Kalle, äkillisesti ja kesken arkisten puuhien. Sitten oli pojan Matin vuoro muutamia vuosia sitten. Vakava sairaskohtaus ja hidas hoitoon pääsy koituivat hänen kohtalokseen. Poislähdöt tuntuivat ja näkyivät. Jotain oleellista Majatalon tunnelmasta hävisi, kun tutut hahmot eivät enää näyttäytyneet keskellämme. Mutta siihenkin tottui, kun oli pakko. Tuula, Tiina ja Miikakin ovat ottaneet vetovastuun ja eteenpäin ollaan menossa. Piha on entistä ehompi, tontin kulmassa oleva omakotitalo on saneerattu ja otettu yksityiseen käyttöön, markkinointiin on selvästi panostettu ja katse on vahvasti tulevaisuuteen suunnattu. Kilpailu on kovaa.

Aiemmin rippileirin majoitus tapahtui niin, että tytöt nukkuivat päärakennuksen yläkerrassa, pojat vuorostaan isosten valvonnassa omakotitalossa, Ämmilässä. Vaati aina omat erityissysteeminsä, että valoisan yön rauha ja hiljaisuus säilyivät ja järjestys ja leirirytmi muutoinkin toimivat. Onneksi Järvenpäässä on Hettaan valikoitunut lähes yksinomaan mukavia ja oloihin sopeutuvia nuoria, jotka ovat ymmärtäneet leiripaikan erityisluonteen ja siitä johtuvat rajoitteet ja säännökset.

Näinä vuosina Majatalon väki on tullut todella tutuksi. Niin myös eräät muut, Majataloon liittyvät hahmot. Kallen vanhempi veli Armas piti aikanaan kauppaa aivan lähistöllä, pitkään vielä 80 täytettyään. Liikkeessä oli mukava asioida. Kauppias oli puhelias ja seurallinen. Kauppaan tullessaan vähänkin tutumpi asiakas sai jutella kauppiaan kanssa pitkät tovit, ennen kuin – jos silloinkaan – päästiin varsinaiseen kaupantekoon. Itse en kehdannut koskaan ostamatta kaupasta poistua, kun asiakas sai näin henkilökohtaisen ja välittömän palvelun. Armakselle kaupan pitäminen ei ollut vain ammatti vaan puhdas elämäntapa. Tällaiset persoonallisuudet ovat vain nykyään valitettavasti häviävää luonnonvaraa.

Kuuma kesä

Paljon on koettu vuosien saatossa, lähes kaikki säät ja sen vaihtelut. Muistorikkain oli tässä suhteessa kesä 1997, jolloin Lappi oli kesä- heinäkuun taitteessa, sen molemmin puolin, Euroopan lämpimin kolkka. Espanjassa, Madridissa oli lehtitietojen mukaan satanut samaan aikaan lunta. Kun saavuimme Enontekiölle viikko juhannuksen jälkeen, mittari hipoi 30 lämpöastetta. Helle jatkui koko leirin ajan ja oli jatkunut jo kesäkuun puolivälistä saakka.Leirin pitäminen sisätiloissa oli varsin hiostavaa ja työlästä. Matti-isäntä oli tuskastunut kuumuuteen jo tyystin ja voi sen johdosta jo melkein pahoin. Itse yritin keventää tunnelmaa maalailemalla Matille uusia myyntimahdollisuuksia. ”Turhaan sinä tätä markkinoit erävaelluksilla ja leiritulilla. Nyt on syytä muuttaa tämä Majatalo kokonaan rantalomakohteeksi. Tuohon respaan vain kumipatjoja, aurinkovoidetta ja hellehattuja myyntiin. Ja kuljetuksia hiekkarannalle kolmen kilometrin päähän. Nyt vaan mainosplakaatit uusiksi ja levitykseen”. Ei se Matti innostunut asiaan. Ainoan kerran olemme tuona vuonna uineet koko joukko Jäämeressä Norjan retkellämme. Muutaman kilometrin päässä Altasta Hammerfestin suuntaan löytyi meille kunnon hiekkaranta, jossa vesikin oli 22 asteinen. Olo oli kuin etelän aurinkorannikolla, sillä erotuksella, että ympärillä siinsivät vielä lumipeitteiset vuorenhuiput erikoisesta tilanteesta muistuttamassa.

Palaute

Rippileiriläisiltä saadut palautteet ovat olleet varsin kiittäviä, suorastaan haltioituneita. Leirikokemus on ollut mahtava ja leiri antoisa. Leiripaikka Hetan Majatalo on saanut lähes täydet pisteet. Nyt kun on siirrytty koko leiri asumaan hotellin puolelle uuteen siipeen, myös majoituksen taso on kohonnut ratkaisevasti. Erityiskiitokset ovat tulleet runsaasta, monipuolisesta ja maukkaasta ruoasta, ystävällisestä ja lämpimästä ilmapiiristä sekä omaleimaisesta, muista leiripaikoista poikkeavasta tunnelmasta. Leiripaikan tarjoamia muita mahdollisuuksia olemme myös pyrkineet käyttämään hyväksi. Vietämme Majatalossa kaikkiaan 9 vuorokautta, tietääkseni pidempään yhtäjaksoisesti kuin muut rippileirit. Tänä aikana ehtii hyvin retkeillä, kun varsinaista vaellusta emme järjestä. Olemme siten puhtaasti turistileiri. Säännölliseen ohjelmaamme kuuluvat kuitenkin patikkaretket Jyppyrälle ja Pallas-hotellilta tunturiin, sen yhdelle huipulle sekä käynnit luontokeskuksessa ja Hetan kirkossa. Leirin huipentuma on ollut Norjan retki Jäämeren rannalle Altaan. Matkalla voidaan ihastella Norjan puolella avautuvia upeita vuorimaisemia sekä kävellä pitkin Pohjois-Euroopan pisintä, jyrkkäreunaista kanjonia. Sen seinämien kielekkeiltä voi hyvällä onnella nähdä maakotkan tai muun harvinaisen siivekkään lehahtavan lentoon. Kanjonin läpi kulkevan tien vieressä juoksee vuolasvirtainen, parhaimmillaan rajusti pauhaava joki. Varsinkin ensikertaiselle kokemus tästä kaikesta on ollut jännittävä ja mieleenpainuva.

Onnittelut
Järvenpään seurakunta onnittelee lämpimästi Hetan Majataloa 85. juhlavuoden johdosta. Toivotamme tälle Hetan vanhimmalle yritykselle parhainta menestystä hotellien ja majoituspalvelujen rajussa kilpailussa.

Juhani Aarto
rovasti Järvenpään seurakunta
25.1.2009

*****************

Hetan Majatalossa

Hetan Majatalossa,
ystävien parissa,
Siellä vietän lomani,
sinne suuntaan matkani.
Aina muistan talon sen,
sinne matkaan iloiten.
Perheeni myös sinne vien,
ystäville neuvon tien.
Ilmapiiri kodikas,
siellä aina vallitsee.
Emäntä ja isäntä,
ystävinä kättelee.
Hetan Majatalossa,
ruokapöydät notkuvat.
Herkut monet mahtavat,
pitoruuat kuuluisat.
Hetan Majatalosta,
tunturia katselen.
Mahtavata Ounasta,
Luojan töitä ihailen.
Metsiä mie samoilen,
Ounasjärvell’ soutelen.
Tuntureita kiipeilen,
talvella siell’ hiihtelen.
Hetan Majatalossa,
takkatulen loisteessa.
Muistelukset juttelee,
Vuontis-Kalle kertoilee.
Aikain taakse meidät vie,
aukeneepi mennyt tie.
Arvokas on perinne,
elintapain isäimme.

Jumalan siunausta ja rauhaa Hetan Majatalon väelle ja Majatalon vieraille.

Hetta 9.6.1990
Erkki Lilja
(Majatalon isäntäperheen pitkäaikainen ystävä ja Tiinan kummisetä)

*****************

Muisteluita vuosien varrelta.

Suomen 2 cv killan eräät aktiiviset jäsenet keksivät vuonna 1985, että voisimme järjestää ulkomaalaisille ystäville mahdollisuuden tutustua Lappiin ja Nordkappiin talvella. Osa meistä kävikin uutena vuotena 1985 ensimmäisen kerran tutustumassa Nordkappiin ja siitä se sitten lähti.
Päätimme järjestää talviretken ja kun ensimmäinen Raid Laponie ajettiin vuonna 1986 ja retkeemme osallistui 12 rättisitikkakuntaa, tulimme siihen tulokseen, että tällaista voisi jatkaa tulevaisuudessakin. Siitä sitten kehittyikin perinne, joka vahvistui vuosi vuodelta. Ensimmäisellä kerralla tosiaankin retkeemme osallistui 12 autokuntaa ja viimeisimpään vuonna 2004 peräti 42 erilaista Citroen 2cv kuljinta.
Osallistujia oli ainakin USA:sta, Australiasta, Englannista, Ranskasta, Portugalista, Espanjasta, Italiasta, Kreikasta, Kroatiasta, Sloveniasta, Itävallasta, Saksasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta ja Ruotsista.Ensimmäiset kerrat pohjoisen Lapin yöpymiset hoidettiin pois Sirkassa ja Inarissa, mutta vuonna 1992 tulimme ensimmäisen kerran Hetan Majataloon. Tulimme sittemmin Hettaan kaikkiaan 8 kertaa. Kesälläkin olemme ryhmäämme kuljetelleet Hetan Majataloon, mutta hienointa ovat olleet vierailut helmikuussa. Ulkoilusta, kavereista ja maisemista nauttiminen mukavassa pakkassäässä, nokipannukahvien ja ylikäristyneiden makkaroiden maisteleminen kodassa, jossa lämmittelyn lomassa kuivatettiin vaatteita.

Tiina kertoikin joskus, että porukkamme oli hervotonta. Jos ei kaadettu moottorikelkkaa, niin ainakin eksyttiin reitiltä tai upottiin suonsilmään. Porukka koetteli rajojaan jos se vain oli mahdollista. Kelkkailun ja ulkoilun jälkeen väsyneenä majataloon palaamisen jälkeen saunaan ja vanhalle puolelle päivälliselle. Ja siinä riittikin ihmettelemistä ulkomaalaisille kuin meillekin järjestäjille. Pitopöytä oli mitä runsaimmin varusteltu. Sen varustelussa Tuula on aina ollut mestari. Alkuvuosina Matti oli oppaanamme kelkkaretkillämme ja toimi mainiona isäntänä ja häntä muistelee haikeana moni vanhempi Raidille osallistuja.

Muistan vuosien varrelta, kun saavuimme joltain Nordkappin retkeltämme ja kaikki ei ollut aivan mennyt niin kuin olimme suunnitelleet, ja joku sanoi, että kohta päästään kotiin. Saunaan ja syömään. Ja niin saavuimme majataloon.
Pidimme monesti 10.n päivän retkemme päättäjäisiä majatalossa ja tehtäviini kuului järjestää riittijuoma eli enough drink, kuten ulkomaalaiset juomaamme kutsuivat. Se oli niin pahaa, että yksi lasillinen riitti.
K- kaupasta olimme hankkineet pikku syötävää ja juotavaa koko porukallemme. Illalla kuulimme porukkamme orkesterimme soitantaa ja lopulta saimme jaettua kaikille Superfinn diplomit, jotka tuntuivat olleen odotettu tunnustus.
No nyt nämä 10 Raid Laponieta on järjestetty ja kokemuksia olemme saaneet roppakaupalla.

Kyselyjä on tullut ulkomailta mahdollisuudesta järjestää lisää Raid Laponie tapahtumia.
Päätimme jossain vaiheessa järjestää 10 kyseistä tapahtumaa ja sen me teimme.

Paineiden alla olimme pakotettuja järjestämään kevyemmällä organisaatiolla vaihtoehdon ja niinpä olemme jälleen liikkeellä kohti Hettaa ja sen legendaarista majataloa. Onneksemme meitä on nyt vain 17 autokuntaa ja järjestelyt ovat nykyään siinä mielessä helpompia, kun voi rakentaa nettisivut, lähettää sähköposteja, skaippailla, mesettää ja mitä muita vaihtoehtoja nyt onkaan.

Majatalon mukavuutta odotellen Henkka
12.1.2009

*****************

Seurakuntanuoresta riparien vetäjäksi

Naurunremakkaa, saunomista, hiihtoretkiä, lentopallo-otteluita, tuhtia ruokaa…
Ensimmäiset muistoni Hetan Majatalosta ovat vuoden 1990 hiihtolomalta. Perinteiselle Käpylän nuorten hiihtolomaleirille oli ensimmäistä kertaa otettu mukaan Herttoniemen seurakunta.
Herttoniemen seurakunnan uusi nuorisopappi Jouko Olkkola (joka oli vasta siirtynyt Käpylästä) mainosti innokkaasti dioja näyttäen koko syksyn Talvilappia. Mainostus tuotti tulosta ja Herttoniemestä uskaltautui mukaan noin puolet leiriläisistä.
Matkalta majatalolle on jäänyt mieleen ilonen ja väsynyt nauru takapenkiltä joka oli Anitra Ahtola, joka sitten myöhemmin valittiin joksikin missiksi.Perillä majatalolla pojat majoitettiin vanhaan puutaloon jossa oli melkoisen intiimi tunnelma kun kaikki sängyt olivat viimeistä paikkaa myöten täydet ja saattoipa joku nukkua lattiallakin.
Uusi majatalo oli vasta valmistunut eikä sitä vielä oltu maalattu. Vanhemmat leiriläiset muistelivat haikeina vanhan puusaunan löylyjä. Itse olin tyytyväinen uudenkin sähkösaunan löylyihin. Jos olisinkin laittanut ylös kaikki ne tunnit jotka on vietetty majatalon saunassa niin melko suuren luvun siitä saisi ja jos saunan seinähirret osaisivat kertoa niin niistä saisi myös melkoisen opuksen kirjoitettua.

Aika suuri osa leiriläisistä oli vielä tuolloin perinteisen hiihdon harrastajia, mutta ensimmäistä kertaa talvilapissa käytiin laskettelemassa Pallaksella ja Ylläksellä. Itselle on jäänyt mukavia muistoja sekä laskettelusta että hiihtoreissuista.

Yksi talvilapin kohokohta on ollut aina urheilutapahtumat paikallisia vastaa. 80-luvulla pelit olivat vain lentopalloa. Lentopallo-ottelun voiton vei aina Hetta kunnes olisikohan ollut vuosi 93 kun ensimmäisen kerran Hesalaiset voitti. Siitä voitokkaasta joukkueesta on vieläkin kuva Herttoniemen kirkon nuorisotoimistossa. Noissa peleissä oli aina tunnelma katossa kun Hettalaiset halusivat näyttää kuinka kyykytetään Stadilaisia emmekä me nyt tietenkään voineet hävitä missään lajissa Hettalaisille. Huutosakit huutavat kilpaa, kädet hakkaavat rytmikkäästi ja ilmassa on ollut suuren urheilujuhlan tuntua.

Majatalon ruokapöytä on aina ollut sellainen jota on kavereiden kanssa vesikielellä muisteltu. Tosin ensimmäisillä kerroilla hiukan ihmetytti tuhti makkarakeitto tai makaroonilaatikko keskellä yötä pienenä iltapalana J

Jätkän kynttilöitä talven varalle

Armeijasta päästessäni klo 12.00 suuntasin auton heti kohti Hettaa. Heti viikon alussa ilmoitimme ystäväni kanssa että voisimme mielellämme tehdä jotain apumiehen hommia. Näitä hommia ei kuitenkaan sitten kuulunut kunnes, eräänä iltana kellon ollessa jo lähempänä kymmentä istumme saunan jälkeen aulassa katsomassa telkkaria kun Matti-isäntä tuli luoksemme ja ilmoitti että nyt pojat lähdetään hommiin. Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme ja ajattelimme että taas Matti vitsailee mutta niin vain lähdettiin keskellä yötä hakemaan jätkän kynttilöitä metsästä peräkäryllä. Ei olisi se kuorma täyttänyt aivan kaikki lain pykäliä J

Ohjelmapalvelujen majatalo

Yhtenä vuonna olimme kaveriporukalla viettämässä omaa hiihtolomaamme. Hiihtovaelluksen perusleirinä toimi tietenkin Majatalo. Ennen vaellusta Tiina vei meidät jäälle jossa järjestettiin luistelutapahtuma. Edellisillan höyryissä ilmoittauduimme talvitriathlonille (1,5 km lumikenkäjuoksu, 3 km potkukelkkailua jäällä ja 6 km retkiluistelu). Kaikki muut osallistuja olivat Hetan hukkien urheilijoita kilpa-asuissaan. Jäimme 5 viimeisen joukkkoon. Itse ohitin yhden Hettalaisen (hän oli kipeä). Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus lähteä pirteänä tunturiin hiihtämään mutta voit vain arvata miten kipeänä oli jokainen lihas kun kylmiltään oli vedetty talvitriathlon. Siitä reissusta oli pirteys kaukana kun kaikki lihakset tuntuivat hakatuilta.

 Pientä pilaa

Joskus 90-luvulla oli pojat majoitettu talvilapin aikoihin vanhaan taloon ja tunnelma oli jälleen aika tiukka. Joku keksi tehdä pienen käytännön pilan ja lainasi majatalon uudelta puolelta pieniä huoneisiin tarkoitettuja herätyskelloja kymmenkunta kappaletta.
Kellot asetettiin soimaan aamuyöllä noin 15 minuutin välein ja piilotettiin huolella yhteen huoneeseen. Seuraavana aamuna kyseisen huoneen asukkaat eivät olleet kovin pirteän oloisia kun olivat 15 minuutin välein heränneet etsimään milloin lampun sisällä ollutta herätyskelloa ja milloin vaikkapa pöytälaatikossa pirisevää kelloa.Pauli ‘Pave’ Syrjö
Entinen Hertsikan nuori, nykyinen Mellunkylän seurakunnan työntekijä
8.1.2009

*****************

Hiihtäen Hetassa

Ryhmämme on matkannut vuosikymmenien ajan eri kokoonpanoissa kevättalven luistaville laduille Hettaan. Itse olen lähdössä taas viikolla kolmetoista muutaman kymmenen innokkaan matkaajan kanssa kahdetta kymmenettä kertaa samaan ihanaan, ystävälliseen, kotoisaan paikkaan Hetan Majataloon ja Hetan laduille.Monesti vuosien mittaan on kysytty ja oikeastaan alkuvuosina asetin itsekin itselleni kysymyksen; ”Miksi aina samaan paikkaan?” Ja siihen on ollut varsin helppo myös vastata juuri edellä esittämilläni perusteluilla.

Majatalon väki on aina ottanut meidät ystävällisesti, iloisesti ja auttavaisesti vastaan. Jos on jotakin toiveita ollut, niihin on yleensä saatu korjaus hyvinkin nopeasti. Ja tuntuu siltä kuin asiakaspalvelu olisi viime vuosina entisestäänkin parantunut.

Monia mukavia muistoja on vuosien varrelta mukaan tarttunut. Alkuvuosina meillä oli paljonkin lapsia mukana matkaseurueessa. Majatalon Tiina, Sorjosen Sirkan ja Auliksen tyttären tytär Suvi ja oma tyttäremme Elina ovat samaa vuosikertaa ja siksi leikit osuivat hyvinkin yhteen. Kävivätpä tytöt Tiinan kanssa jonkun koulupäivänkin Hetassa opiskelemassa. Taisi olla juuri aivan ensimmäinen kerta, kun olimme Hetassa palmusunnuntaina. Tyttöset keksivät yksissä tuumin lähteä virpomaan. Virpomisvitsojen tekeminen oli oma lukunsa ja siinä mukavasti puuhaa, mutta virpomisretkeltä palattuaan posket punaisina ja silmät säihkyen tytöt jakoivat oivaa saalistaan. Lienevät Hetan asukkaat olleet varsin anteliaita, koska kunkin kuppiin kertyi melkoinen saalis mutusteltavaa. Tapahtumaa on ikuistettu useaankin valokuvaan.

Jollakin kertaa päätimme lähteä kuutamohiihdolle ja samalla ajattelimme paistaa Kerotuvan autiomajalla lettuja. Lastasimme moottorikelkan perään kiinnitettyyn rekeen tykötarpeet ja ahtautui meitä jokusenkin moinen joukko matkalaisia kyytiin. Minäkin mieluusti suksilla kulkeva olin kelkassa mukana ollakseni jo valmiina lettuineni, kun hiihtäjät saapuisivat majalle.

Moottorikelkan ohjaimiin asettui Majatalon Matti. Kyyti oli melkoista ja meitä hilpeitä matkalaisia nauratti ripeä matkanteko. Moottorikelkkareitti kulki Ounasjärven halki ja melko jyrkän rantapenkereen yli tunturia kohti. Rantapenkerettä ylittäessämme taisi Matti kaasuttaa riehakkaasti, kun kelkka hypähti huljakasti ja siihen päättyi kelkan matka. Enska heti tilanteen tasalla huudahti ”poikki, poikki”, kuten ainakin kuvauksissa ja kyllä se tapahtuma meistä toisistakin elokuvassa tapahtuneelta vaikutti. Hetken päästä Mattikin oli huomannut tapahtuneen ja palasi hieman nolona meitä noutamaan ja matka jatkui.

Pienet asiat tekevät tapahtumista unohtumattomia.

Monia mukavia muistoja on kertynyt vuosien varrella ja lisää muistoja lähdemme hakemaan sekä ystäviämme Hetassa tapaamaan.

Siru
16.3.2009

*****************

Ruuhka-Suomen kiireet painaa
Sielukin kauas jälkeen jää.
Mieli Hettaan aina palaa
Luonnonrauhaan usein kaipaa.

Tänne tullaan matkan takaa
Pitkä päivä körötellään.
Puutuu jalat istuessa
Maisemat vaihtuu hiljalleen.

Taukopaikat Tuomaan tupa,
Sonkamuotkan munkkikahvit
Ensimmäiset Lapin tuulet
Perillepääsy häämöttää.

Pyhäkeron laki näkyy
Matkalaiset jo valpastuu
Olkapäitä pyöräytellään
Viimein odotus helpottaa.

Majatalon pihaan kaartaa
Matkalaisten karavaani.
Tiina meidät vastaanottaa
Ilolla vieraat tervehtii.

Herkkutuoksut nenään leijuu
Majatalon keittiöstä
Tuulan siellä laittaessa
Aamiaista, päivällistä.

Makuhermot virkistyvät
Lohisoppaa maistellessa
Kotiruokaa parhaimmillaan
– herkkusuiden paratiisi!

Aamusella eväät reppuun
Sukset, sauvat kainalossa
Majatalon mäki alas
Suunta kohti järven selkää
Sieltä reitti ylös jatkuu.

Hiki puskee pintaan asti
Pian jo pipo märkä on.
Huilitauot mäen päällä
Hengentasausta tarvitaan.

Pyhäkeron tankkauspaikka
Kämppä jo pian näkyykin.
Siellä nimet vihkoon pannaan
Eväsleivät mutustellaan.

Hiihtolenkki tauon jälkeen
Jatkuu mäkeä laskien.
Alas tullaan heittämällä
Järvellä vasta rehkitään.

Majatalon mäki ylös
Sukset varastoon jätetään.
Vielä pitää portaat nousta
Sitten päästäänkin lepäämään.

Saunan lämpöön loikoilemaan
Lihaksia venyttämään
Löylyveden sihistessä
Saunojien nauttiessa.

Viiden aikaan vatsa kurnii
Vesi kielelle herahtaa.
Tuula on taas taituroinut
Päivällisen maistuvaisen.

Iltasella uni painaa
Sammu iskee jo aikaisin
Hereillä ei pysy millään
Makoisat unet odottaa.

Majatalon Tiinaa, Tuulaa
Tahtoisimme kovin kiittää
Kotoisasta olostamme
Mainiosta lomastamme.

– Kati

*****************

Back to top